Kloster Lorsch
Luultavasti mikään muu paikka Saksassa ei ole tehnyt yhtä paljon viininviljelyn historian säilyttämiseksi kuin Lorschin luostari Hessenin Bergstrassella.
Lukemattomat paikkakunnat niinkin kaukana kuin Baden, Franken ja Rheinhessen voivat jäljittää viininviljelyhistoriansa varhaiskeskiajalle - Lorschin luostarin ansiosta.
Täällä luotiin 1200-luvun lopulla Codex Laureshamensis, jättimäinen rekisteri viinitiloista, lahjoituksista ja omistussuhteista. Lorschin koodeksista tuli näin ollen luultavasti tärkein muistomerkki viininviljelyn historiasta – ja se osoittaa luostareiden merkityksen viininviljelylle.
Lorschin luostari – Pyhän Nazariuksen perintö ja viininviljelyn juuret
Lorschin luostari perustettiin vuonna 764, ensin Ylä-Reinin kreivi Cancorin ja hänen äitinsä Williswindan yksityisluostariksi. Pian he lahjoittivat sen yhdelle sukulaisistaan: Chrodegangille, Metzin arkkipiispalle, Karolingien dynastian kummisedälle ja tuolloin ainoalle Alppien pohjoispuolella sijaitsevalle arkkipiispalle.
Vaikutusvaltainen kirkonmies Chrodegang, jolla oli läheiset suhteet frankkien kuninkaalliseen hoviin, lähetti ensimmäiset munkitLorschiin. Pieni yhteisö joutui pian suuren historian valokeilaan, kun Roomasta saapui merkittävä lahja: marttyyripyhimys Nazariuksen pyhäinjäännökset.
Pyhimyksen kultti teki Lorschiin nopeasti pyhiinvaelluskohteen ja toi mukanaan kasvavaa arvovaltaa. Jo muutamassa vuosikymmenessä benediktiiniluostarista oli tullut yksi Reinin itäpuolen vauraimmista maanomistajista – sen maat ulottuivat nykyisen Alankomaiden Pohjanmeren rannikolta aina Sveitsin vuoristoseuduille asti.
Luostarin rikkaus herätti kuitenkin myös kateutta. Vuonna 772 Lorschin luostari luovutettiin kuninkaalle ja siitä tuli ensin kuninkaallinen, myöhemmin keisarillinen luostari. Kun se menetti erityisasemansa, luostari siirtyi vuonna 1232 Mainzin arkkipiispan hallintaan, mutta säilytti asemansa alueellisena viinikulttuurin keskuksena aina toiminnan loppuun saakka.
Uskonpuhdistus merkitsi Lorschin luostarin henkisen ja kulttuurisen kukoistuksen päättymistä. Vuonna 1557 vaaliruhtinaskunta Pfalz, joka oli tuolloin luostarin omistaja, lakkautti sen lopullisesti. Lukuisista sodista huolimatta yksi rakennus, niin sanottu Königshalle, säilyi vahingoittumattomana. Sen ansiosta Lorschin luostari liitettiin vuonna 1991 Unescon maailmanperintöluetteloon.
Luostarin varallisuus oli kasvanut pääasiassa lahjoitusten kautta, ja suuri osa omaisuudesta koostui viinitarhoista. Lähteiden mukaan Lorschin luostari omisti jo 800-luvun puolivälissä yli 900 viinitarhaa yli sadassa eri paikassa, erityisesti Mainzin ja Hessenin Bergstrassen alueilla. Esimerkiksi Hahnheimissa, Rheinhessenissä sijaitseva viinitarha mainitaan jo perustamisvuonna 764 tehdyssä lahjoituksessa. Vuoteen 1100 mennessä luostarin hallinnassa olleiden yli 923 viinitarhan tuotot on dokumentoitu ainakin 170 eri paikasta – ja todellinen määrä lienee ollut vieläkin suurempi.
Kaikki tämä tieto on tallennettu Codex Laureshamensikseen, eli Lorschin koodeksiin – laajaan rekisteriin luostarin oikeuksista ja omaisuudesta. Vuosien 1167 ja 1190 välillä laadittu teos sisältää 3 836 merkintää asiakirjoineen ja mainitsee yli tuhat eri paikkakuntaa. Se on korvaamaton lähde myös saksalaisen viininviljelyn varhaiselle historialle.
Alkuperäinen koodeksi on nykyisin säilytyksessä Würzburgissa, mutta Lorschin luostari on yhä avoinna vierailijoille. Museokaupasta voi tänäkin päivänä ostaa luostariviiniä – elävää yhteyttä yli 1 200 vuoden mittaiseen viinikulttuurin perintöön.
Aukioloajat
Museokeskus:
Tiistai - sunnuntai: 10:00 - 17:00
