Oikea luostariviinitila

Olen koulutettu viinintekijä - ja nunna. Luostarimme on Saksan ainoa viinitila, jota nunnat johtavat ja jossa he aktiivisesti työskentelevät.

Lainaukset

Olen koulutettu viinintekijä – ja nunna. Luostarimme on ainoa nunnien johtama viinitila Saksassa, jossa he ovat aktiivisesti mukana. Minulle nunnana viinialan suurin haaste on joka vuosi uudenlainen vuorovaikutus luonnon antamien edellytysten sekä omien taitojemme ja kokemuksemme välillä. Jokainen kasvukausi on ainutkertainen, ja sen myötä joudumme oppimaan, kuuntelemaan ja soveltamaan osaamistamme uudella tavalla – kunnioittaen sekä luonnon lahjaa että sitä hiljaista kurinalaisuutta, jota viinin tekeminen vaatii.

Viininviljelijöinä emme voi koskaan luottaa täysin omiin taitoihimme, vaan olemme aina riippuvaisia siitä, mitä rypäleet antavat meille. Minulle viini on siis aina Jumalan lahja. Ja tätä päämäärää - hyvää viinitilkkaa - silmällä pitäen voidaan kestää monia asioita.

Otetaan esimerkiksi viikonloppu 3.10.2007. Lauantaina olimme vielä täynnä odotusta kävellessämme viinitarhojemme läpi. Viinirypäleet olivat kullankeltaisia, terveitä ja täynnä makua. Mutta sitten alkoi yhtäkkiä rankkasade. Maanantaiaamu oli traaginen! Rypäleiden kuori oli tullut huokoiseksi ja mennyt nopeasti rikki.

Meidän piti kiirehtiä, mutta sadonkorjuuseen ei ollut tarpeeksi apulaisia. Niinpä päätimme raskain mielin korjata sadon ensimmäistä kertaa koneellisesti, jotta saisimme säästettyä mahdollisimman paljon rypäleitä. Myöhemmin kellarissa huomasimme, ettei käsin ja koneella kerättyjen rypäleiden välillä ollut mitään eroa! Optimaalisessa korjuuajankohdassa tärkeintä on rypäleiden laatu ja nopea käsittely. Kannattaa siis olla avoin innovaatioille!

Ulkonäöllämme ei ole lainkaan väliä sadonkorjuun aikana, mutta viinimessuilla sillä on! 

Jokin aika sitten luostarimme oli mukana ProWein-messuilla Rheingaun yhteisosastolla. Eräs nuori mies tuli luoksemme selvästi ärtyneenä ja kysyi, olimmeko “oikeita”. Kesti tovin selittää ja vakuuttaa hänelle, ettemme olleet pukeutuneet naamiaisasuihin, vaan että olemme todella nunnia. Tilanne sai pakostakin hymyilemään.

Kun alkuhämmennys oli ohi, keskustelu muodostui yllättävän lämpimäksi. Puhuimme pitkään elämästä luostarissa, yhteisön arjesta ja siitä, miten viininviljely nivoutuu osaksi kutsumustamme. Kohtaamisesta tuli lopulta yksi messujen mieleenpainuvimmista hetkistä.

Ota yhteyttä