Neljä tynnyrin legenda
Heidelbergin linnan neljä suurta viinitynnyriä ovat legendaarisia ja ne vetävät puoleensa turisteja joka vuosi, vaikka näytteillä on enää vain yksi niistä.
Jo vuonna 1595 tätä ihailtiin:
”Monet matkustavat pitkien matkojen takaa nähdäkseen tämän tynnyrin ystäviensä kanssa —
kuten minäkin tein hiljattain.
Totisesti, tämä on Jumalan arvoinen mestariteos,
jota kelpaa tulla katsomaan aina, kun siihen tarjoutuu tilaisuus.
En usko, että missään maailmassa on toista astiaa,
joka kätkisi sisäänsä näin suuren viiniköynnöksen lahjan.”
Näin kirjoitti teologi ja noituuden ripittäjä Anton Praetorius vierailtuaan Heidelbergissä.
Praetorius oli kuitenkin voinut ihailla vain ensimmäistä neljästä vuosien 1591 ja 1751 välillä valmistuneista tynnyreistä. Vanhin tynnyri on niin sanottu palatsikreivi Johann Casimirin mukaan nimetty tynnyri, jonka on rakentanut landaulainen taiteilija Michael Werner. Teologi ihaili erityisesti tynnyrin valtavaa tilavuutta, 127 000 litraa. Casimirin tynnyri tuhoutui kolmikymmenvuotisen sodan aikana ja sen puuosat poltettiin.
Korvaava tynnyri rakennettiin vuonna 1664, kun valitsijamies Karl Ludwig rakennutti Heidelbergin kellarimestari Johannes Meyerin johdolla vieläkin suuremman astian. Puiseen tynnyriin mahtui 195 000 litraa ja sen päällä oli jopa tanssilattia.
Karl Ludwigin tynnyri selvisi linnan tuhosta Pfalzin perimyssodan myrskyvuosina 1689 ja 1693. Kun sitä korjattiin vuonna 1702, toiveet sen pelastamisesta olivat suuret, mutta tynnyri ei koskaan palautunut entiseen loistoonsa.
Vuonna 1728 rakennettiin tynnyri numero kolme – toinen numeroa isompi: vaaliruhtinas Karl Philippin tilauksesta tynnyriin mahtui 202 000 litraa, joten se oli noin 4 700 litraa suurempi kuin vanha tynnyri. Tynnyri kuitenkin vuoti jatkuvasti, joten uutta tynnyriä suunniteltiin jo vuonna 1740. Uusi tynnyri valmistui vuonna 1751 vaaliruhtinas Karl Theodorin johdolla, ja siihen mahtui ylpeät 221 726 litraa viiniä.
Nykyisin tynnyriin mahtuisi 219 000 litraa, mutta se on jo pitkään ollut kuiva. Suuri tynnyri täytettiin elinaikanaan vain kolme kertaa, sillä se vuoti jatkuvasti. Viini johdettiin sisään katossa olevan suuren aukon kautta letkulla. Tämä Karl Theodorin tynnyri on nähtävissä Heidelbergin linnassa.
Tynnyriä vartioi tynnyrinvartija Perkeo – Karl Philippin hovinarrin patsas. Legendan mukaan vaaliruhtinas toi Tirolista kääpiön, joka oli vain metrin pituinen mutta painoi lähes sata kiloa. Hän teki tästä hupaisasta miehestä hovinarrinsa ja kysyi eräänä päivänä, voisiko tämä juoda suuren viinitynnyrin yksin. Narri vastasi, kuten aina ennenkin: “Perché no?” – italiaksi “Miksi ei?” Näin hän sai nimensä, Perkeo.
Tarinan mukaan Perkeo oli täydellinen viinivartija, sillä hän joi koko elämänsä ajan vain viiniä. Kun hän vanhoilla päivillään sairastui ensimmäisen kerran, lääkäri kehotti häntä jättämään viinin ja juomaan sen sijaan vettä. Perkeo totteli neuvoa – ja kuoli seuraavana päivänä.
