Munkkien salaisuus

Olemme mieheni kanssa tieteentekijöitä, emmekä juuri usko yliluonnolliseen.

Lainaukset

Olemme mieheni kanssa akateemikkoja emmekä erityisen taipuvaisia uskomaan yliluonnolliseen. Silti edes me emme voi kiistää viinitarhamme taianomaista tunnelmaa. Ne olivat aikoinaan sisterssiläismunkkien tarhoja, ja miehelläni on niistä erityinen tarina kerrottavanaan.

Jyrkän, vanhan tarhamme puolivälissä on kallioon hakattu luola. Sen edessä on sisäänkäynti ja pieni takkahuone, vaikka takka ei ollut pitkään aikaan toimintakuntoinen. Luolan vieressä on keittiö. Edelliset omistajat olivat aikoinaan löytäneet seinän takaa salatun huoneen, mutta lopulta se osoittautui tyhjäksi. Huone hylättiin ja muurattiin taas umpeen.

Eräänä päivänä päätimme kunnostaa sisäänkäynnin takan. Kun työ oli valmis, mieheni sytytti tulen ja istuimme nauttimaan lasilliset viiniä luolan hämärässä. Takan veto ei ollut täysin kunnossa. Se sylki savua ja valitti kuin olisi elävä. Ulkona hämärtyi. Yhtäkkiä mieheni kuuli kilinää ja ääniä, kuin kylän kappalaiselta, mutta ne tulivat keittiön takana olevasta muurista – siitä salahuoneesta, joka oli muurattu umpeen!

Kauhuissaan hän nappasi puoliksi juodun pullon ja pakeni päärakennukseen. Ehkä savun ja viinin yhdistelmä sai hänen mielikuvituksensa laukkaamaan. Tai ehkä hän oli juuri kuullut yhden sisterssiläismunkkien tarkoin varjelluista salaisuuksista… Munkkien piilotetun kulkuväylän?

Ota yhteyttä