St. Laurent
Erään pfalzilaisen viininviljelijän ansiosta tämä laajalle levinnyt burgundilainen on säilynyt ja jopa kokenut renessanssin Saksassa.
Faktat
-
561 ha
vuonna 2023 viljelty pinta-ala
Tausta ja kehitys
St. Laurent kypsyy aikaisin, mikä voi olla toukokuisten yöpakkasten takia haitallista, ja siksi sitä viljellään yleensä vain keskeisillä paikoilla. Näin estetään myös liian korkean hapokkuuden muodostuminen rypäleisiin. Lajike oli 1960-luvulla melkein kadonnut Saksasta, mutta muutaman vuoden jalostustyön jälkeen viininviljelykouluilla oli jälleen taimia istuttaa. Sen jälkeen St. Laurent on kasvanut tasaisesti 68 hehtaarista vuonna 1995 561 hehtaariin vuonna 2023, erityisesti Rheinhessenissä (246 ha) ja Pfalzissa (255 ha). Nykyään Saint Laurentin tärkein viljelyalue maailmanlaajuisesti on Itävallassa.
Viininvalmistus ja maku
Viininviljelijät käyttävät yleensä St.Laurentia täydentämään heidän punaviinivalikoimaansa. Saint Laurent -viinit ovat usein hienostuneita ja sopivat hyvin gourmet-illallisille. Viinit ovat usein väriltään voimakkaita, syvän punaisia, raikkaita ja hedelmäisiä, ja niissä on punaisten marjojen tai kirsikoiden aromeja. Hedelmäisyytensä ja täyteläisyytensä vuoksi ne sopivat hyvin kevyempien tai voimakkaampien ruokien, kuten riistan ja kypsän juuston kanssa.
Historia
Ei ole varmaa, sijaitseeko Saint Laurent -rypäleen kotipaikka Elsassissa vai muualla Ranskassa. Nimensä se on luultavasti saanut kalenteripyhimykseltä Saint Laurentilta, joka on myös kirkon suojeluspyhimys ja jonka juhlapäivä osuu rypälelajikkeen kypsymisen alkuun (10. elokuuta). Saint Laurent luokiteltiin pitkään Pinot Noir -lajikkeeksi, mutta viime aikoina se on luokiteltu omaksi rypälelajikkeekseen.
Lyhyesti
- Hienostunut, hedelmäinen lajike
- Suosii keskikorkeita kasvupaikkoja ja kalkkipitoista maaperää
- Maku: kirsikka, cassis ja tumma suklaa
Mistä nimi Saint Laurent tulee?
Lajike on luultavasti saanut nimensä Pyhän Laurin päivän mukaan 10. elokuuta, jolloin myös ensimmäiset rypäleet ovat kypsiä.