Korkit ja muut sulkimet

Luonnonkorkki on perinteisesti ollut viinipullon sulkija. Kreikkalaiset käyttivät sitä jo 5. vuosisadalla eKr. ajanlaskua.

Korkkia pidetään perinteisenä viinipullon sulkimena. Sen käyttö juontaa juurensa antiikin kreikkalaisilta 5. vuosisadalta eKr. ajanlaskua, kun he tarvitsivat elastista materiaalia sulkea amforansa. Tätä tietämystä käytti sitten Pierre Pérignon (1639-1715) kaksi tuhatta vuotta myöhemmin korvatessaan kuohuviinien puiset tulpat korkeilla. Sulkimena sen etuna on, että se sallii hallitun hapen pääsyn viiniin, mikä vaikuttaa myönteisesti viinin kypsymiseen, erityisesti korkealaatuisten punaviinien tapauksessa.

Korkki on luonnontuote, minkä vuoksi sen laadun vakioiminen on haastavaa. Perinteiselle viinikorkille onkin kehitetty vaihtoehtoja, kuten muovi- ja kierrekorkkeja, ennen kaikkea niin sanotun korkkivian vuoksi.

Korkkivika esiintyy arviolta noin viidessä prosentissa pulloista, ja se aiheuttaa huomattavia taloudellisia tappioita. Korkkivian taustalla ovat mikro-organismit, jotka voivat pesiytyä luonnonkorkin huokosiin varastoinnin aikana. Ne tuottavat yhdisteitä, jotka korkin steriloinnin jälkeen muuttuvat viinissä epämiellyttäväksi aromiksi. Tämän takia nykyään jo noin kolmannes Saksan viinipulloista suljetaan muovikorkilla.

Miten nk. korkkivika voi kehittyä viiniin, jota ei ole korkattu?

Korkkivikaa ei aiheuta vain itse korkki – myös klooripohjaiset puhdistusaineet voivat reagoida puun, kuten kuormalavojen, kanssa ja vapauttaa hajuja, jotka siirtyvät viinipulloihin, niiden sulkimiin tai jopa suoraan viiniin.