Oranssi viini

Oranssit viinit ovat saaneet nimensä niiden väristä, joka vaihtelee oranssista meripihkan sävyihin. Väri muodostuu, kun rypäleiden kuoret ja siemenet, jotka sisältävät runsaasti tanniineja, pidetään kosketuksessa käyvän rypälemassan kanssa viikoista aina useisiin kuukausiin.

Faktat

Oranssit viinit ovat saaneet nimensä niiden väristä, joka vaihtelee oranssista meripihkan sävyihin. Viini valmistetaan punaviinin tapaan valkoisista rypäleistä: murskattujen rypäleiden mehu ja kuoret saavat käydä yhdessä useiden päivien, kuukausien tai jopa vuosien ajan, jolloin kuorista liukenee mehuun väriä, tanniineja ja makua. Valmistusprosessin tuloksena viiniin siis uutetaan enemmän tanniineja ja väriaineita kuin tavallisiin valkoviineihin, ja tuloksena syntyy oranssin sävyinen, vivahteikas ja tanniininen viini, joka on monikäyttöinen ruokaviini. 

Kun käyminen on täysin päättynyt ja viinit ovat ovat mikrobiologisesti vakaita ne pullotetaan käsittelemättöminä ja suodattamattomina. Oranssit viinit ovat monimuotoisia ja täyteläisiä sekä rakenteeltaan tanniinipitoisia. Valkoviineille tyypillistä raikasta hedelmäisyyttä ja kirkkautta ei niissä juurikaan esiinny; sen sijaan niissä korostuvat maanläheiset, mausteiset ja hapettuneet sävyt, jotka muistuttavat esimerkiksi luonnostaan sameaa omenamehua.

Orange Wine -liike juontaa juurensa muinaiseen viininvalmistustaitoon, jossa viiniä kypsytettiin maanalaisissa saviamforissa. Sen alkuperä voidaan jäljittää antiikin Georgiaan, missä perinne on säilynyt nykypäivään asti. Länsi-Euroopassa ilmiö löydettiin uudelleen 1990-luvun lopulla, ja siitä syntynyt trendi levisi Italiasta muualle viinimaailmaan.

Minkä nimistä käsintehtyä saviamforaa käytettiin tuhansia vuosia sitten?

Amforan nimi oli Qvevri, ja siihen mahtui yleensä jopa 2 000 litraa. Amforassa maahan haudattuina viinit pysyivät luonnollisesti jäähtyneinä ja hapettumiselta suojattuina, kunnes amfora avattiin. Hienohuokoisen saven ansiosta viinit kypsyivät hitaasti.