Riesling

Riesling

Riesling on yksi laadukkaimmista rypälelajikkeista, joka on saanut maailmanlaajuisen maineensa eloisan hapokkuutensa ja terroirille ominaisten, monipuolisten aromiensa ansiosta.

Faktat

  • 45 %

    maailman tuotannosta on Saksassa

  • 24,2 ha

    vuonna 2024 viljelty pinta-ala Saksassa

  • 13. maaliskuuta

    Rieslingin syntymäpäivä

Tausta 

Riesling on hitaasti kypsyvä rypälelajike, jolle on ominaista raikas, hedelmäinen hapokkuus. Se viihtyy erityisesti pohjoisilla viinialueilla, missä se saa kypsyä t'äysin myöhäissyksyn auringossa. Lajike on vaativa kasvupaikasta saatavan energian suhteen, mutta sen maaperävaatimukset ovat melko vähäiset. Kasvupaikan ominaisuudet – maaperätyyppi ja mikroilmasto – vaikuttavat ratkaisevasti viinin luonteeseen, minkä vuoksi Rieslingistä voidaan saada hyvin erilaisia viinityylejä. Erityisen otollisia ovat kiviset, jyrkät jokirinteet, jotka varastoivat lämpöä ja takaavat tasaisen kypsymisen.

Merkitys

Riesling on Saksan viininviljelyn tunnuslajike ja tärkein vientikortti maailmalla. Mikään muu rypälelajike ei määritä Saksan 13 viinialueen kansainvälistä mainetta yhtä vahvasti. Saksaa pidetään Rieslingin kotimaana – viinitarhojen pinta-ala on 24 233 hehtaaria (2024), ja noin 45 prosenttia kaikista maailman Rieslingeistä tulee Saksasta.

Rheingaussa Rieslingiä viljellään noin 2 412 hehtaarilla, mikä kattaa lähes 78 prosenttia alueen viinitarhoista. Suurin yksittäinen Riesling-alue on kuitenkin Pfalz (n. 5 926 ha), jota seuraavat Rheinhessen (n. 5 438 ha) ja Mosel (n. 5 266 ha). Huomattavia viljelyaloja löytyy myös Württembergistä, Nahesta sekä Badenista.

Kypsytys ja maku

Rieslingiä tuotetaan kaikissa laatuluokissa ja makuvivahteissa. Osa viineistä kypsyy perinteisissä tynnyreissä, mutta pääosa terästankeissa, jotka korostavat lajikkeen raikkautta. Valikoima ulottuu arkisista, helposti lähestyttävistä arkiviineistä hienostuneisiin huippuviineihin. Korkeimmilla laatutasoilla painottuvat jäännössokerilliset viinit ja jalohomeiseet viinit, mutta erityisesti pohjoisilla alueilla myös kuivat Kabinett-viinit ovat arvostettuja niiden eloisan hapokkuuden ja tasapainoisen makeuden vuoksi.

Tyypillinen Riesling on väriltään vaaleankeltainen, usein vihertävin vivahtein. Sen tuoksua hallitsevat persikka ja omena, ja maussa korostuu eloisa hapokkuus. Liuskekivisiltä tarhoilta peräisin olevissa viineissä on mineraalisuutta ja piikivimäisiä aromeja, kun taas ikääntyneissä Rieslingeissä voi kehittyä kiehtova petroolinen vivahde.

Rieslingin luontainen hapokkuus tekee siitä erinomaisen myös kuohuviinien valmistukseen. Moni saksalainen viinitila tuottaa korkeatasoisia Riesling-Sektejä. Makeimmat ja arvostetuimmat jälkiriuokaviinit, kuten Beerenauslese ja Eiswein, ovat puolestaan Saksan tunnetuimpia vientituotteita.

Riesling-viinit olisi hyvä säilyttää ainakin vuoden sadonkorjuusta ennen niiden nauttimista, ja monet rieslingit saavuttavat täyden potentiaalinsa vasta muutaman vuoden ikääntymisen jälkeen. Parhaiden huippuviinien säilyvyys on lähes rajaton.

Historia

Rieslingin historia ulottuu ainakin 1400-luvulle. Varhaiset asiakirjalähteet osoittavat, että lajikkeen sukujuuret ulottuvat villiviiniköynnöksiin: siihen viittaavat pienikokoiset rypäleet, pitkä kypsymisaika ja hyvä pakkasenkestävyys. Vanhoimmat maininnat löytyvät Rheingausta (1435) ja Moselilta (1465), joissa Rieslingin viljelyllä onkin pisimmät perinteet. Ensimmäinen dokumentoitu maininta Rieslingistä on päivätty 13. maaliskuuta 1435. Myöhemmin 1400-luvun lopulla ja 1500-luvun alkupuolella Riesling levisi myös nykyisen Rheinhessenin ja Pfalzin alueille.

Riesling oli arvostettu ja jopa viranomaisten suosittama lajike jo 1600–1700-luvuilla. Nimen alkuperästä on useita teorioita: sen on arveltu liittyvän mm. kypsän rypäleen hapokkuuteen tai sanaan Rusling (tumma puu). On hyvä huomioida, ettei saksalaisella Rieslingillä ole mitään tekemistä Itävallassa, Italiassa ja Sloveniassa viljeltävän Welschrieslingin kanssa.

Nimitutkija Prof. Dr. Jürgen Udolph on julkaissut tieteellisen artikkelin "Riesling" -nimen alkuperästä otsikolla "Mistä Riesling sai nimensä".

 

Ovatko Welschriesling ja Schwarzriesling sukua klassiselle Rieslingille?

Eivät ole! Muun muassa Itävallassa viljeltävä Welschriesling on valkoinen rypälelajike, jonka juuret ovat vielä nykyäänkin epäselvät. Ranskassa punainen rypälelajike Schwarzriesling on yhtä kuin Pinot Meunier, jota käytetään samppanjan tuotannossa.

Kuohu- tai valkoviinin kanssa Parsa & kratzete – klassikko Badenista

Perinteinen badenilainen annos - valkoista parsaa, revittyä pannukakkua (kratzetea) ja kuohuviinillä maustettu kastike. Kevätherkku parhaimmillaan.

  • 1 kg valkoista parsaa
  • 200 g vehnäjauhoja
  • 4 kananmunaa
  • 1,5 dl maitoa
  • 2 rkl kirkastettua voita paistamiseen
  • 2 rkl sulatettua voita taikinaan
  • 1 sitruuna
  • 1 ripaus sokeria (parsan keitinveteen)
  • 4 ruohosipulia koristeluun
  • . Kastikkeeseen
  • 150 g voita
  • 0,5 dl kermaa
  • 0,5 dl kuohuviiniä
  • suolaa ja pippuria maun mukaan

 

Sekoita jauhot, munat, maito, 2 rkl sulatattua voita ja ripaus suolaa pannukakkutaikinaksi. Anna turvota 30 minuuttia.

 

Kuori parsat ja keitä suolatussa vedessä voin ja sokerin kanssa, kunnes ne ovat kypsiä mutta napakoita. Valuta ja pidä lämpimänä.

 

Ota isoon pannuun lämpöä ja lisää kirkastettua voita. Kaada taikinaa pannulle ohuelti. Kun pannukakku alkaa pysyä kasassa (ei tarvitse vielä olla ruskistunut), siirrä se leikkuulaudalle. Paista koko taikina samalla tavalla. Kun kaikki pannukakut on paistettu, leikkaa ne suikaleiksi ja paista vielä suikaleet kullanruskeaksi.

 

Kastiketta varten kiehauta kerma, lisää kuutioitu voi vähitellen ja sekoita joukkoon kuohuviini. Mausta suolalla ja pippurilla.

 

Asettele parsat lautaselle, lisää pannukakkusuikaleet ja lopuksi kastike. Koristele ruohosipulilla ja sitruunamehulla.

  • Gutedel (trocken)
  • Riesling (brut)
  • Grauburgunder / Pinot Gris (brut nature)